• Vuoden 2014 eniten soineet (ja muita lastilistanumeroita)

    2. Jan. 2015, 20:44

    Musiikkivuosi 2014 oli suomalaisen musiikin juhlaa. Sadasta eniten soineesta biisistä peräti 63 on kotimaisia, joskin mm. Mirel Wagnerin ja Kap Kapin vahvan edustuksen vuoksi suomeksi laulettuja kappaleita on sentään reilusti alle puolet. Artistien/yhtyeiden listan kohdalla kotimaisuusprosentti on 42. Mukana loistavia debytantteja (Pöllöt, Milla Rumi, Nuoret Marttyyrit, Sallan ja Miron matka maailman ympäri) ja vanha ykkössuosikki J. Martikainen tutulla ykköspaikalla, oli kategoriana sitten artistit/yhtyeet, kappaleet tai albumit.

    Kuuntelumäärät jäivät ennätysalhaisiksi, ehkä tämän myötä edellisvuoden kärki pysyi mukana kärkikarkeloissa edelleen. Tuolloinen ykkönen, Reetan "Mä vaikka hengittäisin sun puolesta", on jo kolmatta vuotta top 40:ssä (sijat 32., 1., ja nyt 32.). Samaan sarjaan on pystynyt aiemmin vain neljä teosta (Michael Andrewsin & Gary Julesin "Mad World" 2006-08, Jarkko Martikaisen "Kaikki me kuolemme pian" 2006-08, Jarkko Martikaisen "Voiko aika olla ystävä? 2009-11, Hans Zimmerin "Time" 2010-12). Vuoden 2013 hopeamitalisti eli The Hearingin Wailoree on viisi sijaa ylempänä.

    Mirel Wagnerin mainion aavemainen "When The Cellar Children See The Light of Day" pääsi ennätyskerhoon, kun albumin kaikki kymmenen kappaletta löytyvät kärkisatasesta. Aiemmat ennätyslevyt ovat Viikatteen "Marraskuun lauluja I" (9 raitaa, vuonna 2007), Radioheadin "In Rainbows" (10, 2007) sekä Daft Punkin "Random Access Memories" (13, 2013).

    01 Jarkko Martikainen – Blondi
    https://www.youtube.com/watch?v=ra5VAIL8smU
    02 Jessica Lea Mayfield – Oblivious
    https://www.youtube.com/watch?v=8CamknHyMgk
    03 Plutonium 74 – Jäähai
    https://www.youtube.com/watch?v=ckYNLkqheY4
    04 Kap Kap – C.S.
    05 Family of the Year – Hero
    06 Scandinavian Music Group – Nuorukainen
    07 Milla Rumi – Luulaulu
    08 Milla Rumi – Hei ihminen
    09 Damien Rice – I Don't Want to Change You
    10 Dillon – Lightning Sparked

    11 Paleface – Mull' on lupa
    12 Jarkko Martikainen – Hämärän peitossa
    13 Milla Rumi – Sitä mikä vaan
    14 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Jauheliha
    15 Jarkko Martikainen – Koirien taivas
    16 Iisa – S€ pyörittää [2013: 11th]
    17 I Break Horses – Faith
    18 Warpaint – Disco//Very
    19 Jarkko Martikainen – Ei-toivotut laulut
    20 Jessica Lea Mayfield – I Wanna Love You

    21 Mirel Wagner – Oak Tree
    22 Pöllöt – Sade loppuu
    23 Tuomas Henrikin Jeesuksen... – Aaah, nollat taulussa
    24 Milla Rumi – Tässä olen minä
    25 Jarkko Martikainen – Pidän tästä paikasta [2013: 71th]
    26 SoKo – Love Letter
    27 The Hearing – Wailoree [2013: 2nd]
    28 Scandinavian Music Group – Ei paniikkia
    29 Kap Kap – Midnight
    30 Risto – Uskotko Jeesukseen Kristukseen?

    31 God Is An Astronaut – All Is Violent, All Is Bright
    32 Reetta – Mä vaikka hengittäisin sun puolesta [2012: 32th, 2013: 1st]
    33 Clare & the Reasons – That's All
    34 Sallan ja Miron matka maailman ympäri – Mitä ikinä haluat
    35 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Ministryn jätkät
    36 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
    37 Mirel Wagner – Taller Than Tall Trees
    38 Dillon – A Matter of Time
    39 Jarkko Martikainen – Tämä vaikea elämä [2013: 87th]
    40 Jarkko Martikainen – Kesäloma kellarissa

    41 Mirel Wagner – 1 2 3 4
    42 The Handsome Family – Far From Any Road
    43 Kap Kap – Lady, Appear
    44 Paleface – Jostain paljon kauempaa
    45 Jarkko Martikainen – Jos mulla menisi todella huonosti [2006: 64th, 2007: 8th, 2008: 21th, 2011: 44th]
    46 Jessica Lea Mayfield – Pure Stuff
    47 Jarkko Martikainen – Balladi palaneesta talosta
    48 Broken Bells – After the Disco
    49 Mirel Wagner – Ellipsis
    50 The Mutants – Man From Rio Grande

    51 Riitaoja – Alitajuntaa ovelta ovelle [2013: 24th]
    52 Kap Kap – On Your Porch
    53 Mirel Wagner – The Dirt
    54 65daysofstatic – Safe Passage [2013: 4th]
    55 Jarkko Martikainen – Virheet on tehtävä itse
    56 Mirel Wagner – Goodnight
    57 Mirel Wagner – In My Father's House
    58 Risto – Lyö
    59 Reetta – Huolisitko Mut? [2013: 8th]
    60 Paleface – Kukkahattudädi

    61 Jessica Lea Mayfield – Standing In The Sun
    62 Nuoret Marttyyrit – Maailma
    63 Waxahatchee – Grass Stain
    64 Mirel Wagner – Dreamt Of A Wave
    65 Sparklehorse – Wish You Were Here [2008: 37th, 2011: 84th]
    66 Jessica Lea Mayfield – Party Drugs
    67 Jessica Lea Mayfield – Do I Have The Time
    68 The Stanfields – For Empire and Flag – Instrumentals
    69 Iisa – Psykopaatti
    70 The Mutants – El Ray

    71 Todd Terje feat. Bryan Ferry – Johnny and Mary
    72 Joyce Jonathan – Sans Patience - Beside Version
    73 Jessica Lea Mayfield – Seein* Starz
    74 Jarkko Martikainen – Silvia
    75 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Titityy
    76 Teksti-TV 666 – Sä et tuu enää takaisin koskaan
    77 Radiohead – Codex [2011: 1st, 2013: 19th]
    78 Paleface – Vanki vai vartija
    79 Scandinavian Music Group – Las Vegasin raunioilla
    80 The Hearing – Swallow [2013: 13th]

    81 Kap Kap – Old Goat
    82 Kap Kap – Three
    83 Peter Gabriel – Solsbury Hill
    84 Mirel Wagner – What Love Looks Like
    85 Mirel Wagner – The Devil's Tongue
    86 Roky Erickson & The Explosives – Stand for the Fire Demon (live)
    87 Primal Scream – Star
    88 Jarkko Martikainen – Kaikki me kuolemme pian [2006: 20th, 2007: 6th, 2008: 26th]
    89 CHVRCHES – The Mother We Share
    90 Uhrijuhla – Liian Kaukana [2012: 10th]

    91 Joose Keskitalo – Kilpa-ajaja
    92 Vashti Bunyan – Train Song
    93 God Is An Astronaut – Red Moon Lagoon [2013: 9th]
    94 Uncle Acid – Mind Crawler
    95 The Clash – Rock The Casbah
    96 Röyksopp – Running to the Sea - Single Version
    97 Turing Machine – Bleach It Black
    98 Jessica Lea Mayfield – Anything You Want
    99 Ruger Hauer – Mä haluun kuolla ennen Bonoo
    100 Joyce Jonathan – Ça Ira


    Artistien/yhtyeiden listalla jatkaa edelleen ns. super-13, joka on ollut mukana jokaisena yhdeksänä listavuotena. Air, The Chemical Brothers, Clint Mansell, Daft Punk, Eels, Jarkko Martikainen, Kauko Röyhkä, Leevi and the Leavings, Nick Cave & The Bad Seeds, Nine Inch Nails, Radiohead, Tori Amos ja Viikate ovat nuo vakiosuosikit. Radioheadille napsahti sentään historian huonoin sijoitus (32.) ja Air-yhtyeelle puolestaan paras (4.). Koirien taivas -levyn siivittämänä Jarkko on jopa harvinaisen ylivoimainen, vaikka alle tonnin jääkin.

    1 Jarkko Martikainen 943
    2 Jessica Lea Mayfield 457
    3 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi 442
    4 Air 420
    5 Mirel Wagner 406
    6 Kap Kap 355
    7 God Is An Astronaut 349
    8 Clint Mansell 345
    9 Eels 340
    10 Scandinavian Music Group 338
    11 Dillon 328
    12 Viikate 322
    13 Paleface 312
    14 Leevi and the Leavings 306
    15 Milla Rumi 280
    16 Pink Floyd 260
    17 Waxahatchee 256
    18 Émilie Simon 253
    19 Risto 252
    20 Joyce Jonathan 242
    21 Kauko Röyhkä & Narttu 240
    22 SoKo 226
    23 Pintandwefall 215
    24 The Mutants 213
    25 The Hearing 209
    26 CMX 209
    27 Sparklehorse 208
    28 Iisa 198
    29 Daft Punk 196
    30 Samuli Putro 190
    31 Alcest 188
    32 Radiohead 186
    33 Mastodon 178
    34 Nine Inch Nails 177
    35 Robert Johnson 177
    36 Angus & Julia Stone 177
    37 Damien Rice 174
    38 Nick Cave & The Bad Seeds 170
    39 Nick Cave & Warren Ellis 168
    40 I Break Horses 168
    41 Pöllöt 166
    42 Primal Scream 166
    43 Deep Purple 164
    44 Kiukku 157
    45 Reetta 153
    46 Cake 152
    47 St. Vincent 143
    48 Väinö Tuonela & Kerettiläiset 141
    49 The Stanfields 140
    50 The Black Keys 137
    51 Nuoret Marttyyrit 136
    52 Kauko Röyhkä 135
    53 The Chemical Brothers 131
    54 Orbital 126
    55 Ruger Hauer 126
    56 Lullacry 124
    57 Goat 120
    58 Plutonium 74 120
    59 Mogwai 118
    60 Absoluuttinen nollapiste 118
    61 The Bastard Fairies 118
    62 Tori Amos 116
    63 Empyrium 114
    64 Crystal Castles 114
    65 Röyksopp 110
    66 Todd Terje 110
    67 Warpaint 109
    68 Arkhamin Kirjasto 107
    69 Riitaoja 105
    70 Sallan ja Miron matka maailman ympäri 105
    71 Family of the Year 103
    72 Shivaree 100
    73 Joose Keskitalo 96
    74 Teflon Brothers 94
    75 M83 89
    76 Oranssi Pazuzu 88
    77 YUP 87
    78 John Williams 85
    79 Fatboy Slim 84
    80 Caribou 84
    81 Samae Koskinen 82
    82 Norah Jones 80
    83 Lykke Li 80
    84 Kauko Röyhkä & Riku Mattila 79
    85 Silent Scream 78
    86 The Coffinshakers 78
    87 Dead Kennedys 77
    88 65daysofstatic 74
    89 *shels 74
    90 Koljosen Tiekiista 74
    91 Angel Olsen 73
    92 Sin Cos Tan 72
    93 NINNI FOREVER BAND 70
    94 Death Hawks 70
    95 MØ 70
    96 Ghoultown 69
    97 Queens of the Stone Age 69
    98 Ennio Morricone 69
    99 Moonwagon 69
    100 Spiritual Front
  • Qkausi Qstockista

    19. Aug. 2014, 12:28

    Astellessani lauantaina 26.7. ulos Koomalavalta, jonka The Stanfields ja hellesää olivat muuntaneet festarisaunaksi, ensimmäinen ajatus oli, että näin komeassa säässä käydystä, loppuunmyydystä musiikkitapahtumasta täytynee kirjoittaa muutama sananen muistiin heti, kun koneelle pääsee. Teinhän moisen edellisestä Q-visiitistäni. Ja sitten sitä aikaa kuluikin melkein kuukausi ennen kuin rantauduin purkamaan Q-tuntojani.

    1.1 Risto

    Kronologiaan nojaten täytyy aloittaa perjantaista ja siitä, kuinka jonottaessa iskee pienoinen paniikki, että näinköhän Riston keikan joutuu todistamaan jostain yleisömeren takimmaisesta kohdasta. Mutta ei hätää, sillä 1) jono etenee ja 2) Rytmirannassa vallitsee koko festariviikonlopun oudoin yleisökato. Aurinko porottaa tuskaisesti lavan takaa vasten kasvoja, kun änkeydyn eturiviin samaan aikaan, kun bändi jo kapuaa lavalle. Ylihärsilä vittuilee lempeästi yleisömäärästä ja ihan aiheesta vittuileekin: eturivissä on parikymmentä ihmistä, toista riviä ei vielä ole. Kalja-alueella sentään väki lampsii lähemmäs lavaa.

    Risto ei piittaa yleisön määrästä eikä piuhaongelmista, vaan paahtaa hienon keikan. Aurinkokin tajuaa yhtyeen vireen ja laskee kaikista hiostavimmat ja sokaisevimmat säteensä lavan taakse. Setti pohjaa vahvasti tuoreimmalle II-julkaisulle, josta allekirjoittanut ei ole vielä saanut aivan samanlaista otetta kuin aiemmista Risto-häröpalloilutuotoksista. "Uskotko Jeesukseen Kristukseen?" on kuitenkin levyn ydin, eikä se petä nytkään live-versiona. Eikä se myös edelleenkään ole gospelia, vaikka jotkut haluaisivat näin uskoa. Vanhaa tuotantoakaan ei unohdeta, sillä klassikot "Rakkauden rock" ja "Niina, olen palasina" jyrisevät yllättävän raskaina versioina Oulun alkuillassa. Miinuksena nyky-Ristosta todettakoon, että kaikki biisit tuntuivat saman suotimen läpi sullotuilta. Eli jatkuvaa nostatusta, joka huipentuu kakofoniaan ja räimeeseen. Nyansseja saisi noin laadukkaasta ja laajasta tuotannosta mukaan helposti. Yhden pikaslovarin Teosto-palkittu artisti luikauttikin siinä vaiheessa, kun hikinen ja tasaisesti kasvanut yleisö lampsi lavalta pois.

    1.2 Nuoret Marttyyrit

    Riston viimeisten biisien aikana (Erin-keikalta?) paikalle löytänyt yleisö päätyy todennäköisesti katsomaan Viikatetta. Itse päätän skipata V:n, vaikka moinen temppu rintaa raastaakin. Live-kohtaamisia meidän välillämme on kuitenkin jo kymmenen, eikä yhtyeen setti viimeisen kahdentoista vuoden aikana ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Vaikka rutiinia ja radiohittejä äijille on kertynytkin.

    Päädyn siis katsomaan Nuoria marttyyreja. Oulu-lavan edus on vielä tyhjempi kuin Riston kohdalla Rytmiranta tuntia aiemmin. Mutta ei se haittaa. Kalja-alueen reunalta saa hyvän paikan nautiskella näiden "Kauko Röyhkän musiikillisten lapsien" soitannasta. Varsinaisia staran elkeitä kolmikolla ei ole, soittavat vain debyyttilevyään läpi kunniakkaasti. Levyn kärkikaartia edustavat videobiisi "Poika", "Helsinkiin" ja hienosti svengaava "Maailma" ovat kärkisuoritteita myös livenä. Setti on vain kolmevarttinen, joten ennen ensimmäistä sukellusta Koomalavan saunamaisuuteen ehdin kuulostella Viikatteen "Kuu kaakon yllä" -vetoa.

    1.3 Iisa

    Sukellan Koomalavan pimeyteen ajoissa ja huomaan olevani ainoa mieshenkilö koko vähälukuisessa eturivissä. Puuskahdus pääsee ilmoille: näinkö yleisö karttaa kaikkia vähänkin erilaisempia vaihtoehtoja. Puuskahdus kuolee kuitenkin nopeasti, kun se sulaa kiehuvaan ilmaan. Jotkut hälisevät ilmastointilaitteista. No niitä ei ole. Pian Iisa, Say Lou Loun pikatuuraaja, astelee lavalle. Regina oli edellisen Qstockini kärkihetkiä, joten sooloartistiksi alkaneen I. Pykärin kapeille harteille lankeaa isoja odotuksia. Iisalla on mukanaan, kuten on ilmeisesti koko keikkailuhistoriansa ajan ollut (?), Pintandwefallista tuttu Sanna Komi. Sanna soittaa kitaraa ja laulaa taustoja, varastaa hetkittäin show'n itse päästaralta. Rumpali Antti Hietala on kiertueella ilmeisesti tuoreempi tuttavuus. Hyvin hän rumpuja paukuttelee, mutta "Puutarhajuhlan" punkkuhumalaiseen duettoon ääni ei tunnu riittävän Knipi II:ksi. Etenkin kun "Psykopaatti" taipuu Sannan ja Iisan käsittelyssä niin uskomattomaksi korvakarkiksi. S€ pyörittää on keikan tanssihetki, mutta myös pieni muistutus siitä, kuinka selvästi laadukkaampi kyseinen menopala on soololevyn muita kappaleita.

    [sivuhuomautus: festareiden virallinen hyväntekeväisyysele nähdään lavan reunalla, kun Iisan miksaajana toimiva kaveri pyytää järkkärin hetkeksi istumaan työpisteensä tuulettimen ääreen ja menee itse tuuraamaan järkkäriä. Thumbs up!]

    1.4 Scandinavian Music Group

    Neljäs artisti voisi olla nestehukka. Sen verran huimia ovat vesipisteiden jonot ja sen verran tiukan keikka-aikataulun olen laatinut. Sirkusteltassa kuitenkin tuulee. Tuntuu kuin kaikki maailman jumalat hyväilisivät otsaa, kun ilma ympärillä oikeasti vaihtuu. Yleisö, jota on nyt paljon, on 95-prosenttisesti naisia.

    SMG:n ote keikkailuun on päivän ammattimaisin. Lisäksi Terhin ja Pauliinan äänet ovat korville samaa, mitä tuulenvire oli hetkeä aiemmin otsalle. Kaikki on muutenkin millintarkasti kohdillaan. Silti tuntuu, että seuraan keikkaa, jossa artistit ovat jonkinlaisen kuplan sisällä. Edes uuden, syntikkavetoisemman Terminal 2 -levyn helmi "(Balladi 2:) Nuorukainen" ei täysin poista tuota tunnetta, vaikka myönnän täydellisyyttä hipovien säkeiden luovan ihanan raukean ja puhtaan tunnelman.

    "Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana" aiheuttaa niin hurjan hihkunnan naisyleisössä, etten ihan hetkeen muista moista kokeneeni. Joukkolaulanta on hurjaa ja saa miettimään, millaista olisi olla Vain elämää -lavan läheisyydessä vaikka jonkun Cheekin keikan aikana. Terhi laulaa (muistaakseni) Las Vegasin raunioista, kun mieleni piirtää kuvaa helvetistä. Ehkä siksi yhtyeen muutama isoin hitti jää taustamusiikkimaiseen asemaan.

    Teltasta vaeltaa ulos onnellisia naisia. Vähintäänkin tyytyväinen kai sitä itsekin on, kun kerrankin osui festareilla SMG:n konserttiin.

    1.5 Gracias

    Tiedostan, ettei Graciasin musiikki varsinaisesti ole minun heiniäni, mutta tämä vähemmän kaupallisen räpin sanansaattaja kuulostaa J. Vartiaista ja Kurskia kiinnostavammalta keikkavalinnalta. Spotifysta tuotantoa on kahlattu läpi ihan ok määrä ja Globe Bandin jamit tulee tarkasteltua kalja-alueen hiekalta. Kolaa ja tulikuumaa olutta siemaillen. Graciasin setti jättää hieman kylmäksi, juomat eivät.

    1.6 Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi

    Edelliset viisi artistia/bändiä ovat olleet pelkkiä lämppäreitä, sillä THJKB on perjantain pääesiintyjä. Näin tuntuu ajattelevan moni muukin. Tai sitten humalassa eivät raukat löydä J. Karjalaisen tai SM-Sannin luokse. Oulu-lavan edessä on kuitenkin väkeä. Eturivissä bassot hakkaavat palleaan, kun yhtye alkaa soitantansa.

    Oululaisen sekopääporukan tuotantoon myöhäisheränneenä aivan kaikki tuotanto ei ole tuttua, mutta tuore "Käkkyrällään" ja "Vade Retro Satanus" -levypuolikkaista se CD-formaatimpi ovat kyllä hyvin tuttuja. SMG:n keikalla vaivanneesta kuplasta ei ole puhettakaan, kun yleisö saa vettä niskaansa bändin sylkemänä. Tässä kohdassa kuvittelen muutaman (tyrnäväläisen?) kristillisdemokraatin eturiviin järkyttymään.

    "Aah, nollat taulussa" räjäyttää pankin, "Käpytemppeli" kaiken sen olevaisen, mitä vertauskuvan pankin ympärillä enää on. Siinä sivussa homot tyrii, rakkaus voittaa ja bändi soittaa. "Jauheliha" on todiste tuomashenrikkien poppiosaamisesta.

    [Hassu sivumainintananumero 2: todetaan vielä se, että tämä on toinen kerta viikon sisään, kun näen tuomashenrikit livenä. Ukkelit kun sattuivat soittamaan kaverin häissä!]

    Volbeatin myöhästyminen omalta keikaltaan ei ole järkytys, vaikka yleisömeren kuhinasta voisi näin päätellä. Festarialueen ulkopuolelta löytyy parempi puolisko sekä tuttavia, joiden kanssa kasata keskustelupiiri. Ja päälavan valot loistavat kauniisti Toivoniemen rantaan, kun mattimyöhäiset lopulta kapuavat yli tunnin myöhässä lavalle. "Sad Man's tongue" kuulostaa kivalta väristessään joen pintaa pitkin. Silti en tunne pettäväni Volbeatia mitenkään, kun nappaamme pyörät telineistä ja ajamme yöhön.

    >>>

    Päivä kaksi. Lauantain kattaus ei pärjää perjantaille mitenkään. Silti kauempaa on tulossa kavereita Q-alueelle nimenomaan lauantaiksi. Siispä neljän tunnin unilla pirteänä ylös ja päivän artistit soimaan stereoista.

    2.1 Samuli Putro

    Jukka___Poika radioreggaekeinuu, kun käppäilen takaisin alueelle. Vesijonot ovat edelleen ihan jumissa. Vanhalla kunnon Putrolla ei ole jano, sillä hän jatkaa THJKB:n linjaa ja sylkee pullotolkulla vettä yleisön päälle. On meidän vuoromme olla "volbiitteinä" liikenteessä ja niinpä Kaleva-lavan edustan täyttänyt Putro on seurattava kauempaa. Keikan alkupuolisko pohjautuu tuoreeseen "Taitekohdassa"-levyyn, joka ei ole sen kovempaa iskenyt. Nyt "Milloin jätkät tulee" -biisin riffi kuulostaa saatanan hyvältä ja "Älkää unohtako toisianne" herkistää runsaslukuista Q-kansaa. Silti vanhempi materiaali on se, joka oikeasti hullaannuttaa yleisön. Loppupätkä on entiseltä Zen-kahvilanpitäjältä komeaa hitti-ilotulittelua. Ja kaikki on vieläpä sovitettu uuden bändin menoon. "Mitäpä jos" -hienous kärsii tästä sovituksesta hieman, mutta ei se haittaa. Arttuwiskariuden kuopat hienoisesti ylittävä ja komeaksi rakkauslauluksi yltävä "Olet puolisoni nyt" laulattaa yleisöä ja keikka huipentuu "Tavallisiin hautajaisiin". Hienoa, Putro.

    2.2 Wolfheart

    Päivän ensimmäinen saunavuoro koittaa heti Koomalavalla. Päivän raskaimmat ja toiseksi korkeimmat asteet tarjoilee Saukkosen Wolfheart, joka kuitenkin tarkastetaan turvallisesti anniskelualueen puolelta. Juon keikan aikana elämäni parhaan lonkeron. Ja lava kasvaa routaa, olosuhteita vasten sotien.

    2.3 The Scenes

    Ulos sinisestä kaapista marssinut ja klubiolosuhteissa pätevämpi The Scenes saa toimia lämppärinä päivän mielenkiintoisimmalle nimelle. Nyt Oulu-lavalla on jo porukkaa ja bändin soitanta on kohdillaan. Edelleen odottaisin noin taitavilta kavereilta kuitenkin jotain isompaa yksittäistä täysosumaa kuin "Beigen" tasaisen hyvä varmuus.

    2.4. The Stanfields

    "Saunassa" operoiva The Stanfields on lauantain THJKB. Joskin enemmän takavasemmalta iskevä. Kanadalaista folkkipunkkia on pystynyt nauttimaan vain reilun levyllisen verran Spotifysta ennakkoon ja tuorein levy on vieläpä se rauhallisin. Rauhallisuudesta ei nimittäin ole merkkiäkään jäljellä, kun Nova Scotiasta tärähtää.

    Harvemmin sitä onkaan tullut todistettua, että yleisö on noin pähkinöinä ja yllättynyt. Vähän kuin porukka olisi lampsinut lähipubiin (jonka nimi on loogisesti The Koomasauna) katsomaan paikallista The Nobodys -viisikkoa ja huomannut olevansa jossakin Flogging Mollyn keikan ja taivaan määritelmän välimaastossa. Hiki saa tulla, kun yleisö riehuu. Busuki soi (tai ainakin oletan sen olevan busuki), ”The Boston States” villitsee ja joku pipopäinen alkaa värjäämään pittiä sisätiloihin. Basisti yrittää heittää pyyhkeen yleisöön, mutta pyyhe osuu kattopalkkeihin pudoten turva-alueille. Kuin todisteena, ettei Stanfields osaa heittää pyyhettä kehään. Ja vastoin kaikkia aiempia festarisääntöjä yhtye saa soittaa settiään reilut kymmenen minuuttia yli sovitun ajan. Eikä ketään haittaa.

    Keikan jälkeen olo on niin puhdistunut kuin saunan jälkeen vain olla voi. Lonkku kaatuu kurkkuun liikutuksen vallassa ja Villi huhu soittaa taustalla (heidät olenkin nähnyt aiemmin Kokkolassa). Hypnoosi kestää senkin, kun pakenen Kokkola-muistoineni Kaija Kokkolaa pois alueelta, sinne, missä mm. mölkky, punkkupullo ja höntsäfutisporukan kokoinen ihmislauma odottaa. Bigelfin missaaminen harmittaa hieman, toisaalta reilut kymmenen tuntia live-musiikkia vuorokauteen on niin paljon, että Q-tauko on kaivattu. Palatessa The Asteroids Galaxy Tour ei osoittaudu aivan maineensa veroiseksi. Ei ainakaan neljän biisin perusteella.

    2.5 Megadeth

    Megadeth on pelkkä jälkiruoka keikkaohjelmassani. Mutta suurelle osalle se on päätapahtuma. Siksi alue täyttyy ääriään myöten. Hämärtyvässä loppukesän yössä soitettu setti on jotenkin kolea ja kliininen. Pienempi kuin lehdistön seuraavaksi viikoksi taikoma kohu Mustan Barbaarin lavaryntäämisestä, joka ei edes erotu sinne kaukaisuuteen, josta keikkaa seurailemme. Ja huomattavasti pienempi kuin Daven ego.

    Ja niin Qstock päättyy. Kiitos.
  • Koirien taivas

    22. Jan. 2014, 2:52

    Helmikuinen ilta vuonna 2013. Pyhän Luukkaan kappeli on jo aivan täynnä, salin takaosaan raahatut ylimääräiset tuolit narahtelevat, kun vihoviimeiset saapuvat paikalle. Myönnän, ettei keikkamiljöö ole itselle kovin kotoisa: ei ole eturiviin ahtautuneita faneja, ei baarin hämäryyttä, jossa kilisevät tuopit ja puheensorina ovat alkunauhaa keikalle. Sen sijaan ihmiset istuvat passiivisina pyhäpuvuissaan, kuin valovuosien päässä kirkkotaiteen edessä poseeraavasta artistista, joka antaa kaikkensa yleisölle. Tuo artisti on tietenkin Jarkko Martikainen, jota ei koskaan, ei etenkään vinoi(levi)mpien YUP-sanoitusten jälkeen, olisi uskonut näkevänsä kirkkokeikalla.

    Keikka on hyvä, vaikka ylimääräisen biisin sormikaslahjoituksella (??) ostava ”herra isoherra” ja passiivinen yleisö hieman kuvioita sotkevatkin. Bonuksen keikka ansaitsee siitä hetkestä, jona kaksi vanhusta poistuu kuin seipään nielleinä Halla-ahot-kappaleen myötä salista. Ideologiat eivät kohtaa! Herää kysymys, mitä he siellä edes tekivät, enhän minäkään änkeydy Cheekin keikalle, sillä tiedän niiden ideologioiden ja sävelkulkujen kohtaamattomuuden kohdallani. Ehkäpä he odottivat Usko-nimisen levyn julkaisseelta suurta hallelujaa!-julistusta pohjoisen taivaan alla? Ehkäpä koko keikka buukattiin Usko, Toivo, Rakkaus -trilogian hurmassa?

    Pohjoisen taivaan alla -viitteestä rakentuu siltoja, joskin huteria sellaisia, Jarkon uuteen levyyn. Koirien taivaaseen. Levyyn, jolla Jarkko löytää tuottaja Samae Koskisen kanssa Leevi and the Leavingsin mieleen tuovan pop-rock-hurmoksen ja toisaalta henkistyy/herkistyy aiempaa seesteisimpiin tunnelmiin. Välillä menon voisi tosiaan kelpuuttaa jonkin uskontokategorian alle, mutta vain välillä. Pääpaino on maailman tarkastelussa ns. väärältä (”ali-ihmiseksi määritellyn”) puolelta. Eikä artistin historiakaan puolla mitään varsinaista siirtymää ns. juhatapiouteen.

    Koirien taivashan on käsitelmänä ”ikuinen dilemma”, riitojen polttoaine siinä missä naispappeus tai homoliitotkin. Itse en usko, että taivaspaikkaa löytyisi meistä yhdellekään, ja myös että ikuisuus-termi on vain fantasiakirjallisuuden ja rakkausrunojen raaka-aine. Eikä jumala taida olla kuin kuolemanpelkoisen ihmisen luoma pelonlievittäjä, tuote, jolle on löytynyt kysyntää tuhansiksi vuosiksi. Ja vaikkei koko usko kysymyksineen ole pointti tämän levyn kohdalla, täytyy huomioida, että heillekin, joille jumalan hyvyys jotenkin näyttäytyy, eläinten taivasasema on hyvin kyseenalainen. Irvokas tilanne syntyy siitä, kun joku Isoa Kirjaa lukeva voi oikeuttaa Jeesuksen löytäneelle murhaajalle kiintiöpaikan taivaaseen, mutta "synnittä eläneen ja sielutta syntyneen", viattoman lemmikkikoiran sama lukija mieluusti sysää limboon. Tai oikeastaan mihin vaan. Kunhan ei taivaaseen. Paitsi ehkä sen oman lemmikkikoiran voisi sallia mukaan karkeloihin. Mutta ei sitä naapurin piskiä. Saati Hitlerin koiraa!

    Albumin nimessä on siis kytevää ristiriitaa, jota kiinnostava levy tarvitsee.

    Koska seepra ei pääse raidoistaan, eikä Kaufmania raitakronologisuudestaan, läpikäyn levyä seuraavassa raita raidalta. Todennäköisesti kompastellen kuin se kehnoin aitajuoksija, joka mätkähtää naamalleen aita aidalta yhä vauhikkaammin.

    I Intro
    Hassuttelua. Teknohumppasekunnit saavat kuulijan luulemaan, että näinköhän levykauppiaalla lipsahti väärä levy koteloon. Sitten hypätään Kaustisen folkkifestarisoinnin kautta kuuntelemaan Nymanin Jakea, joka spiikkaa Jarkon lavalle (”Seuraavaksi Jarkko Martikainen ja Pidän tästä paikasta”). Tekijätiimin Leavings-viitesarja, tietoinen tahi tiedostamaton, alkaa jo tästä lyhyestä raidasta. Leavings-debyytinhän spiikkasi sisään (Hyvät naiset ja herrat, Leevi and the Leavings!) aikoinaan itse Jörn Donner ja kyllä Jaken ääni on legendaarisuudessaan samaa luokkaa, ellei jopa legendaarisempi, olkoonkin, että toteajana on tällainen musiikkinsa muualta kuin radiosta poimiva ihminen.

    II Pidän tästä paikasta
    Levyn ensimmäinen single, joka perinteitä noudattaen on sijoitettu raidaksi kaksi ja siis (mitään levyn yleisilmeestä kertomattoman) intron perään. Pelinavaajaksi. Sinkku ei auennut kovinkaan nopeasti, mutta kuukaudet ovat kasvattaneet kertsin pintaan tarttuvuuden, jonka kuka tahansa pesispeluri tai jääkiekkomolari huolisi koska tahansa räpyläänsä. Ensikuulemisen jälkeen Leevien Neiti Nieminen soi monta päivää päässä ja kommenttipoiminnat Jarkon FB-sivuilta kertoivat, etten ollut ainoa. Ja Neiti Niemisen ilokkaat rallatteluthan löytyvät juuri Suuteleminen kielletty -debyytiltä, jonka alussa Jörkka mutisee introtervehdyksensä.

    III Kesäloma kellarissa
    Kolmosraita ei vie Leevi-tunnelmaa yhtään etäämmäs, päinvastoin. Ei me menty Kreikkaan -hokeva Kesäloma kellarissa on mahtavuutta suoraan Göstan hittibiisioppaasta. LATL-diggarin päässä soi kaikuja mm. Nuotioilta parvekkeella -tematiikasta. Keveät, tarttuvat sävelet, joiden päällä lepää hyvinvointiyhteiskunnan pimeämmältä puolen otettu lomakokemus. Siinä sitä sitten pohditaan, että itkeäkö vai nauraako, lopulta hymynvirne vie voiton. Olettaisin sen olevan pointinkin. Yhteiskuntamme nykytilanteen heijastaminen yksittäisen tarinan ja tragikomedian kautta. Huomionarvoista on myös tarinan persaukisen perheen arvomaailma: rahat laitetaan mieluummin rakkaan lemmikkikoiran kuntoutukseen kuin lomamatkaan.

    IV Ei-toivotut laulut
    Pekka Kuusiston tekemä tilaustyö on päätynyt vihdoin levylle asti. Kappale ei ole levyn mielenkiintoisimmasta päästä (ainakaan tässä vaiheessa kuuntelumaratonia) ja Ei-toivotut laulut! -hokeman rytmi ja rakenne muutenkin tuovat mieleen jonkinlaisen Toivo-hitin kakkososan. Sanoissa kuitenkin piilee paljon pohdintaa ja jonkinlainen lauluntekemisen perimmäinen motiivi (”Laulan vain: en saata uskoa, ettei ne mahdu näin suureen maailmaan”). Liekö Kuusiston sovituksesta johtuvaa, mutta tällä kertaa LATL-kellot eivät varsinaisesti kilkata. Koiratematiikan voi hakemalla hakea, kun artisti itse pohtii saavansa ehkä niskaansa kylmää vettä ja kehoituksen poistua. Rakkikoiran ulinaan kyllästyneen reaktioiltahan nuo kuulostavat.

    V Silvia
    Elämä esittää taas varjopuoliaan, kun Ruotsin kuningattaren alle kouluikäinen etunimikaima on hukannut äitinsä. Siellä se äiti jossain viilettää elämän (ja oletettavasti myös päihteiden) vietävänä. Ja Silvia nukkuu lapsenuntaan. Lapsen ja aikuisen maailman erot ja rajat värittyvät esiin. Tasaisuus vaivaa myös tätä raitaa, onkin levyn onni, että tämä keskivaihe on vain pieni kuoppa, johon levy käy lepäämään.

    VI Tämä vaikea elämä
    Toinen jo ennakkoon julkaistu kappale. Poissa on ensisinkun riehakkuus, keskiössä kuolemaan päättynyt parisuhde. Ihan heti ei paljoa surullisempaa aihetta voi keksiä, ja silti kerrontatavassa on jotain todella lämmintä. Reilut kolme minuuttia tiivistää suhteen alusta traagiseen loppuun asti.

    ”Tuli hiljaista, hälyttävän hiljaista,
    kunnes sireenit liukuivat lomittain,
    ja minulle jäi vain
    tämä vaikea elämä.

    Tämä vaikea elämä on:
    joskus vihaan sen painoa,
    vaikka on ainoa,
    arvoltaan mittaamaton.”


    Leevisti muistaa jälleen sen faktan, että myös Leavings julkaisi samannimisen kappaleen alkutaipaleensa aikana. Kyseisessä, lähes joutavassa pop-renkutuksessa kertojaääni kertoo vaikeasta parisuhteesta ja omistautumisestaan naiselleen. Kuulija voi helposti leikitellä ajatuksella, että entäpä jos Martikainen on muistanut kyseisen kappaleen olemassaolon ja rakentanut sille vastinkappaleen. Siis että LATL-kappale on suhteen alkupuoliskon uskoa siihen, että vaikeuksista huolimatta kaikki onnistuu, kun taas Koirien taivaan ”Tämä vaikea elämä” rakentaa suhteen aikajanan jälkikäteen ja muistaa vielä kyyneltenkin hetkenä todeta elämän ainutlaatuisuudesta.

    VII Balladi palaneesta talosta
    Balladi palaneesta talosta on kappale meille, jotka rakastamme lopputwistejä: olivat ne äkkiväärät käänteet sitten ruotsalaisen dekkarin riveillä, elokuvan loppukohtauksessa tai kappaleen vikassa säkeessä, on niiden kyvyssä kaataa kaikki jo opittu ylösalaisin jotain ihastuttavaa. Tämä Pekka Kuusiston viulun tahdissa etenevä folk-slovari on pitkään tosiaankin vain pikkuballadi talopalolle, joka eittämättä pistää perheen maallisen omaisuuden tuhkaksi, mutta jättää (toivottavasti) sen kaikkein arvokkaimman: rakkautta sen liekit eivät voi polttaa (kuvataanhan rakkautta muutenkin liekehtivien ylisanojen kautta). Siinä vaiheessa, kun kaikki osoittautuu asunnottoman ihmisen uneksi, kaikki kuitenkin vasta kolahtaakin. Kovaa. Ei ollutkaan mitään materiaa menetettäväksi, mutta ”sinä kalliimpi kuin uneksin”.

    VIII Blondi
    Herrat pitävät vaaleaveriköistä, se tiedettiin jo kuusikymmentä vuotta sitten, mutta tämän laulun ihastuttava Blondipa onkin Hitlerin koira. Vanha keikkasuosikki on saanut paikan (Blondi, paikka!) levyltä ja se on myös levyn täydellisin hetki. Kertojaääni on annettu Blondille itselleen. Siksi säkeet ovat täynnä pyyteetöntä kunnioitusta ja luottamusta isäntää kohtaan. Ja syanidinmakuisessa lopussa ainakin koko Koirien taivas -käsite tuntuu asettuvan uomiinsa:

    ”Minä olin Blondi, Hitlerin koira.
    Huolehtivan herran helmoihin jäin.
    Kaikki siinä ympärillä heiluteltiin häntää,
    vaan, ihmiset, minä olin eläin.

    Meitä oli monta Hitlerin koiraa,
    marssimassa huikeata huomista päin.
    Sitten täysin hukassa me etsittiin isäntää.
    Niin kuin ne muutkin, tyhjää vain näin.”


    Koiria kaikki tyynni, yhtä sokeita herransa teoille. Ja vain yksi heistä oli ”vain eläin”, kaikki saman tyhjyyden edessä tasa-arvoisina.

    IX Virheet on tehtävä itse
    Taas LATL-kellot kilkattavat. Tausta kuulostaa etäisesti 80-luvun alun Leevien tyyliltä ja niin ikään radiopersoonaksi alkaneen Jarkon laulutulkinnassakin on jotain nuorta Göstaa (mikä syö tehoa oletukselta siitä, että koko yhteneväisyys johtuisi biisinikkari Koskisen läsnäolosta). Blondi-viisun musertavuuden jälkeen kappale tuntuu hieman yhdentekevältä.

    X Hämärän peitossa
    Levyn mysteeripalanen, tarkoituksella, senhän kertoo jo otsakekin. Kaiken syy on ja pysyy peitossa. Juudaan teot ja vanhan rouvan aviorikokset rinnastuvat kuitenkin oudon kiehtovalla tavalla. Olettavasti kappaleen ”se” on ihmisen ihanan inhimillinen mahdollisuus vapaaseen tahtoon ja sitä myötä vääriin valintoihin. Virheet kun on tehtävä itse. Ja että jokaisessa leimuaa tarve tulla rakastetuksi ja samaan aikaan jokainen pienikin päätös, saati vieraaseen vuoteeseen vievä, on käänne tuntemattomaan, jopa umpikujaan.

    Henna-Kaisa Rannan taustalaulanta kuulostaa erityisen kauniilta ja hauras tausta on levyn hienoimpia.

    XI Koirien taivas
    Nimibiisi, levyn päätös. Ennakkokuvitelmissa kahdeksanminuuttinen, suuntaan jos toiseen poukkoileva, mahtipontisuutta kohden kallellaan oleva eepos. Kauniita sieluja, potenssiin kaksi. Mutta ehei, jotain aivan muuta. Kapakkapianosoundin svengi on sitä luokkaa, että Jarkko voisi lämpätä Richard Cheesen lavalle. Miniraidan sanoma on ainakin lohdullinen: loputon noutopöytä ja tahroista puhdas sydän. Siis rinnassa, ei sillä noutopöydällä.

    Ja siinä se levynen sitten oli. Hieman hätäisesti tuo hitaasti kypsytelty levy vaati kuulijaa siirtämään luomiaan aatoksia paperille (tai siis biteiksi), mutta minkäs teet. Summaamalla sanamaestron (Jarkko) ja sävelmaestron (Samae) ja yhden miehen eläkeläisrytmiryhmän saa levyllisen Leevi and the Leavingsia. Lisäksi tuntuu, että Samae-yhteistyön myötä tekstejä tehty nyt aiempaa enemmän musiikin ehdoilla. Siis kun etenkin Rakkaudella tuntui, että tekstit olivat sydän, jonka ympärille laulut olivat rakentaneet itsensä. Kivijalka, jolle koko pilvenpiirtäjän korkuinen levy rakentui. Koirien taivas on keveämpi, riimillisesti pienenpieni takapakki, joka päästää köyhällistöprotagonistit ääneen, noudattaen ei-toivottujen laulujen tematiikkasääntöjä. Ja LATL-biisirakennetta!

    Tai sitten päätelmät ovat pelkkää pitkäaikaisen LATL-fanin harhaa. Rakkikoira haukkumassa omiaan, koiriahan tässä jokainen.

    Mutta varmaa on ainakin se, että hyvä levy aukeaa kuuntelu kuuntelulta. Kasvaa ensi-ihmetyksestä valtaviin mittasuhteisiin, venyttää kasvukautensa pitkälle routaiseen syksyynsä, kurkistelee aurinkoa hetkinä, joina eletään muiden kasvien otollisinta aikaa. Ja ennenkaikkea, hyvä levy herää uuteen kevääseen kerta toisensa jälkeen. Se on monivuotinen kasvi.

    Koirien taivaalla, jonka sisäkantta koristaa jonkin eteläisen maan eksoottinen kasvipaljous, on hyvät saumat kasvaa juuri sellaiseksi pitkäaikaiseksi kaveriksi.

  • Vuoden 2013 top 100 – Kun jotkut saavat kaiken ja jotkut eivät mitään

    1. Jan. 2014, 23:42

    Ei, kyse ei ole tuloeroista nykypäivän Suomessa, vaan ihan meikäläisen jokavuotisesta soitetuimmat viisut -listauksesta. Perinteinen kärkisatanen tulee tässä, ysäriajan MTV-listafriikin innokkuudella bittiraapusteltuna.

    Vuoden 2013 musiikillinen anti tiivistyy kirkkaimman kärjen osalta hälyttävän pieneen määrään artisteja/yhtyeitä. Tämän pienen joukon taustalla ei edes ole mitään selkeää yhteistä tekijää (kuten esimerkiksi Vain elämää -tekokyynelöintivääristymät myyntilistojen huipulla), vaan muutama hyvin erilainen osaaja juhlii soittolistan kärkipaikoilla. Vähentynyt levyhankintamäärä vaikuttaa: Spotify-soitto-osasto kärsii hajonnasta ja tiensä levyhyllyyn löytäneet tapaukset juhlivat niiden kustannuksella. Listalle pääsi tällä kertaa 28 soitolla, kun yleensä moiseen meriittiin on tarvittu hieman alle 40 soittoa.

    Ensimmäisenä jyrääjänä on tietenkin Daft Punk, josta turisinkin jo täällä. Random Access Memories teki jo keväällä historiaa nostamalla DP:n yhdeksäksi viikoksi kahden soitetuimman artistin joukkoon. Isompi meriitti on se, että levyn kaikki kolmetoista raitaa löysivät tiensä soitetuimpaan sataseen. Moisen ihmeen ovat tehneet aiemmin Viikatteen Marraskuun lauluja I (9 raitaa) sekä Radioheadin In Rainbows (10 raitaa), kumpikin vuonna 2007.

    Ranskalaisduo ei ole ainoa onnistumisvaiheen ON-asentoon jumittanut. Pintandwefallista soolouralle irronnut Ringa Manner aka Cute Pint aka The Hearing jyrää kotimaisena kärkiartistina. Morricone-länkkärisävelmän etäinen pikkusisko Wailoree löytyy peräti sijalta kaksi ja loppuvuodesta julkaistulta Dorianilta mukana on kolme muutakin raitaa. Lisäksi niukimmin ulos jääneistä raidoista löytyi niin dorianilaisia kuin The Hearing -sinkkujen erinomaisia remiksejä.

    Myös PAWF on mukana kolmen viisun verran, julkaistuaan alkuvuodesta levyllisen uutta materiaalia.

    Kestosuosikkini Jarkko Martikainen, soolodebytantti Iisa ja oululainen Reetta osallistuvat pienimuotoisemmin täydellisyydessään, sillä kolmikosta jokainen sai mukaansa kaiken tänä vuonna julkaisemansa materiaalin. Jarkko kaksi singleä tulevalta Koirien taivas -levyltään, Reginasta karkumatkalle kirmannut Iisa myös molemmat kaksi singleään ja Reetta koko Varjo-EP:nsä. Reetta ykköseksi asti: Varjo-EP:ltä löytyvä Mä vaikka hengittäisin sun puolesta -raitahan oli hieman eri sovituksena mukana jo viimevuotisella listalla. Jotkut ne vain osaavat musiikin tekemisen!

    Toisten ylivoimainen osaaminen tarkoittaa tietenkin isoja "epäonnistumisia" vaakakupin toisella puolen. Viikatteen Marraskuun lauluja -tuplan ajoilta tuttu menestys on silkka muisto vain, kun tervalikööriä ja Hynysen parempaa puoliskoa onnistuneesti markkinoiva biisi/video Tervaskanto on uutuuslevyn ainoa edustaja, sijalla 57. Toinen vakiomenestyjä CMX jää kokonaan ulos, olkoonkin, että uuden levyn kappaleista promosinkkuvalinta Kusimyrsky kurkkasi listalle jo viime vuoden puolella.

    Daft Punkin tavoin isolla markkinoinnilla uutukaisensa julkaissut kanadalainen Arcade Fire tyytyy yhteen sijoittuneeseen kappaleeseen. Levykokonaisuutta vaivaa ikävä Murphy-ongelma, se sama, jonka takia LCD Soundsystem jäi aikoinaan aina irtobiisi- ja live-artistiksi. Ei koskaan levytason neroksi. Kanukkienkin levyllä on havaittavissa tuttu liiallinen venyttely biisimateriaalin tasoon nähden. Ytimekkyyttä uupuu.

    Samae Koskisen uusin levy jää kokonaan ilman merkintää, vaikka edeltäjiltä on löytynyt listalaisia useampi. Samaen onneksi Läski mulkku teki jo aiemmin kuitenkin ns. Kusimyrskyt (kyllä, olen ylpeä tuosta sanamuodosta).

    Vuoden retrolöytö -maininta menee *shels-yhtyeelle. Kaksi vuotta vanhan Plains of Purple Buffalo -albumin voimin nimihirviö valtasi kärkisatasesta kahdeksan paikkaa itselleen..

    Muita huomioita ainakin se, että lista on yhtä naisvokalistipainotteinen kuin edellisvuonnakin. Kasvutrendi viime vuosien ajalta jatkuu, tai ainakin säilyy, siis. Vuoden 2012 hallitsijatar Norah Jones hiipuu ulos, hienoa Miriam-singleä lukuunottamatta. Miriam onkin yksi yhdestätoista kappaleesta, jotka sinnittelevät mukana kuvioissa edelliseltä vuodelta. Kun lisäksi listalle palaa Eleanoora Rosenholmin johdolla kahdeksan vanhempaa listatuttua, listalla debytoivan musiikin osuus on 81 %.

    Suomalaisen musiikin osuus on ennätysalhainen eli 32 %. Suomeksi laulettua vain puolet siitä.

    Soittomäärä: 29 561

    Eniten soittoja viikossa (artistilta):
    18/08/2013: 234 - Leevi and the Leavings (LATL-maraton, Göstan kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi kymmenen vuotta)

    Eniten scrobbleja viikossa:
    13/10/2013: 1042

    Ja lopuksi itse listaus, my most scrobbled songs of 2013:


    1. Reetta – Mä vaikka hengittäisin sun puolesta [2012: 32th, eri versio]
    http://open.spotify.com/track/6gGHpP631I7JcGSkAEfMFV
    2. The Hearing – Wailoree
    http://open.spotify.com/track/5K3nrwWJV8UBsma8k4rF7P
    3. Daft Punk – Contact
    http://open.spotify.com/track/2KHRENHQzTIQ001nlP9Gdc
    4. 65daysofstatic – Safe Passage
    http://www.youtube.com/watch?v=V480DQCRSJ0
    5. *shels – Journey to the Plains
    http://www.youtube.com/watch?v=PKiXGXpxZYI
    6. Daft Punk – Giorgio by Moroder
    http://www.youtube.com/watch?v=5m4ZkEqQrn0
    7. SoKo – First Love Never Die
    http://www.youtube.com/watch?v=-_Y2jfK06pY
    8. Reetta – Huolisitko Mut?
    http://open.spotify.com/track/5aV7SVBqT2NoCiNnK4m1JM
    9. God Is An Astronaut – Red Moon Lagoon
    http://www.youtube.com/watch?v=rWn9LrZRyEA
    10. *shels – Vision Quest
    http://www.youtube.com/watch?v=bMzbiQORCdY


    11. Iisa – S€ pyörittää
    http://www.youtube.com/watch?v=JmLkQp9qJVA
    12. Daft Punk – Give Life Back to Music
    http://www.youtube.com/watch?v=SRJOk7z4mws
    13. The Hearing – Swallow
    http://www.youtube.com/watch?v=q61P3Obf5NU
    14. Norah Jones – Miriam [2012: 14th]
    http://www.youtube.com/watch?v=MZgkClKE6hQ
    15. Sally Shapiro – If It Doesn't Rain
    http://www.youtube.com/watch?v=R54CsVjC5P0
    16. Goat – Det som aldrig förändras / Diarabi
    http://www.youtube.com/watch?v=VO1MSwg9REI
    17. Daft Punk – Fragments of Time (feat. Todd Edwards)
    http://www.youtube.com/watch?v=qGkQzVMAJY8
    18. Daft Punk – Touch (feat. Paul Williams)
    http://www.youtube.com/watch?v=XfH3erWacsQ
    19. Radiohead – Codex [2011: 1st]
    http://www.youtube.com/watch?v=nVw9gsNFZlA
    20. Death Hawks – Shining
    http://www.youtube.com/watch?v=2O3k2nCegRA

    21. Daft Punk – The Game of Love
    22. *shels – The Conference of the Birds
    23. Moonwagon – Elsewhere [2012: 44th]
    24. Riitaoja – Alitajuntaa ovelta ovelle
    25. Arcade Fire – Reflektor
    26. The XX – Intro
    27. Daft Punk – Within
    28. *shels – Searching for Zihuatanejo
    29. Pintandwefall – Five Years
    30. Sparklehorse feat. PJ Harvey – Eyepennies [2012: 57th]

    31. *shels – Butterflies (On Luci's Way)
    32. Lana Del Rey – Ride
    33. Pintandwefall – Hero Sounds [2012: 53th]
    34. St. Vincent – Cruel
    35. Daft Punk – Beyond
    36. Goat – Let It Bleed
    37. Mirel Wagner – The Road [2011: 46th]
    38. Reetta – Varjo
    39. Anna Eriksson – Jos mulla olisi sydän
    40. Skunk Anansie – Squander

    41. The Hearing – George as a boy
    42. Daft Punk – Motherboard
    43. Gabriella Cilmi – Sweeter in History
    44. Daft Punk – Instant Crush (feat. Julian Casablancas)
    45. Eels – Wonderful, Glorious
    46. Nick Cave & the Bad Seeds – We No Who U R
    47. Mogwai – Drunk and Crazy [2011: 87th]
    48. Daft Punk – Lose Yourself to Dance (feat. Pharrell Williams)
    49. The Fugs – CIA Man
    50. Väinö Tuonela & Kerettiläiset – Näillä main, viime aikoina

    51. *shels – Waking
    52. Veronica Maggio – Satan i Gatan
    53. Marina and the Diamonds – Valley of the Dolls
    54. Lowlife Rock'n'Roll Philosophers – Psychosis
    55. Nick Cave & The Bad Seeds – Higgs Boson Blues
    56. Lindström & Prins Thomas – Note I Love You [2012: 5th]
    57. Viikate – Tervaskanto
    58. Warren Zevon – Play It All Night Long (Live Version)
    59. Lily Allen – Not Fair [2010: 9th]
    60. Spiritual Front – I Walk the (dead) line

    61. Ninni Forever Band – Mortal Kombat
    62. Emancipator – Minor Cause
    63. Dead Kennedys – Kill The Poor
    64. Skunk Anansie – Hedonism (Just Because You Feel Good)
    65. Crystal Castles – Sad Eyes [2012: 38th]
    66. Rodriguez – Crucify Your Mind
    67. Hans Zimmer – Time [2010: 2nd, 2011: 17th, 2012: 9th]
    68. Goat – Run To Your Mama
    69. Eleanoora Rosenholm – Muistoja huvilalta [2011: 15th]
    70. *shels – ATOLL

    71. Jarkko Martikainen – Pidän tästä paikasta
    72. Death in June – Luther's Army [2012: 33th]
    73. Death Hawks – Black Acid
    74. Manboy – How It Hurts
    75. Anna Puu – Säännöt rakkaudelle
    76. Mark Lanegan – Man in the Long Black Coat [2011: 19th]
    77. Antiloop – Signing Off
    78. J. Karjalainen – Mennyt Mies
    79. Daft Punk – Get Lucky (feat. Pharrell Williams)
    80. Terveet kädet – Ihmisvihaaja

    81. Eleanoora Rosenholm – Maailmanloppu [2008: 6th, 2009: 29th]
    82. Daft Punk – TRON Legacy (End Titles) [2011: 30th, 2012: 51th]
    83. Mastodon – Sleeping Giant
    84. Death Hawks – Death Has No Reprieve
    85. The Walking Who feat. Angus Stone & SoKo – Dead Man's Altern
    86. When Day Descends – New Bell
    87. Jarkko Martikainen – Tämä vaikea elämä
    88. Melvins – Black Betty
    89. Mirel Wagner – Joe
    90. *shels – Plains of the Purple Buffalo (Part 1)

    91. The American Spirit – Alcohol [2012: 3rd]
    92. Dead Kennedys – Holiday in Cambodia [2011: 37th]
    93. Sparklehorse – Dreamt For Light Years in the Belly of a Mountain
    94. Iisa – Perjantai
    95. Collapse Under The Empire – Disclosure
    96. The Hearing – Wohu Wohu
    97. My Jerusalem – Preachers
    98. Daft Punk – Doin' It Right (feat. Panda Bear)
    99. Pintandwefall – When I Make a Sound
    100. Girls – My Ma


    Artistettain:
    Daft Punk14
    *shels8
    The Hearing4
    Reetta, Death Hawks, Pintandwefall, Goat3
    Iisa, Sparklehorse, Mirel Wagner, Skunk Anansie, Nick Cave & the Bad Seeds, Dead Kennedys, Eleanoora Rosenholm, Jarkko Martikainen2
    Muut 46
  • Spotify-ajan sirpaleisuutta

    21. Okt. 2013, 2:00

    Spotify-aika on pirstaloinut musiikinkuuntelun. Näin ainakin väittävät tilastot. Osasyyllisenä tuomittakoon myös kasvanut levyhylly. Musiikkia on saatavilla niin paljon enemmän, että koviten kolahtelevatkaan eivät saa enää yhtä kunnioitettavia siivuja kuuntelukakusta.

    Most plays of one artist in one week
    21/01/2007: 438 - Viikate
    04/11/2007: 408 - Viikate
    21/10/2007: 361 - Radiohead
    13/05/2007: 359 - Tori Amos
    04/12/2005: 312 - The Hellacopters
    13/01/2008: 304 - Tiger Army
    20/11/2005: 276 - CMX
    14/10/2007: 275 - Radiohead
    29/04/2007: 270 - Nine Inch Nails
    19/08/2007: 269 - Leevi and the Leavings

    Kärkikymppiä ei ole hätyytelty lähes kuuteen vuoteen. Näin ollen vanhat levynjulkaisuviikkojen soitannat ovat hallitsijoina listalla (1. Marraskuun lauluja I, 2. Marraskuun lauluja II, 3. & 8. In Rainbows, 4. American Doll Posse, 7. Pedot, 9. Year Zero). Unohtamatta tietenkin vuosittaisia LATL-muisteloita Göstan kuolinpäivän tienoilla (10.) tai keikkaa edeltävää tehokuuria (5.).
    Daft Punkin Random Access Memories ei päässyt lähellekään, vaikka valtasikin keväällä soittolistat itselleen.


    Most songs scrobbled in one week:
    04/10/2009 - 1061
    13/10/2013 - 1042
    04/03/2007 - 1011
    09/05/2010 - 1008
    16/07/2006 - 998
    01/10/2006 - 980
    06/10/2013 - 979
    01/04/2007 - 938
    21/10/2007 - 938
    22/02/2009 - 931
    Keskiarvo: 545

    Viisi tapausta ennen Spotify-tiliä ja viisi sen jälkeen. Edellisessä kategoriassa vahvasti edustettu In Rainbows -lumo näkyy täälläkin (9.). Samoin viimeisin Spotifyn päivitys freestä koukuttavampaan formaattiin (2. & 8.). Puolet listasta on lokakuun loskaisuutta.

    Most unique artists scrobbled in one week

    17/02/2013 - 298
    13/10/2013 - 288
    06/01/2013 - 269
    16/11/2008 - 264
    14/10/2012 - 242
    13/03/2011 - 237
    06/10/2013 - 236
    01/08/2010 - 235
    30/01/2011 - 222
    21/02/2010 - 203

    Koko kärkikymppi on viimeisimmältä viideltä vuodelta ja 90 prosenttia viimeisimmän reilun kolmen vuodelta ajalta.
  • Olkaa filosofeja tai soolopinttejä ja Kaufmania on heti joukoissanne!

    23. Sep. 2013, 19:01

    Eli ytimekkäästi alla top 15 artisteista/yhtyeistä, joiden kokonaisscrobblausmääristä olen soittanut isoimman prosenttiosuuden. Eli ollen "tosifani". :) Tämähän tarkoittaa sitä, että listafriikin uudella listalla luuraa lähinnä (pohjois)suomalaista vähemmälle mediahuomiolle jäänyttä laatumusiikkia, jonka kokonaissoittomäärät eivät (vielä!!!) ole valtaisia.

    1 Lowlife Rock'n'Roll Philosophers 14.16 %

    Tuli tutuksi vasta Eleanoora Rosenholmin myötä. Maalailevaa vaihtoehtomusaa Porista, jonka musakaupunkimaineen Yö ja Mamba ovat pilanneet. Tommilan ääni toimii sairaan hyvin sarjamurhaajatarmaailman ulkopuolellakin.

    2 The American Spirit 11.50 %

    Ei aivan Englishman in New York, mutta ainakin listan ainoa ulkomainen artisti. Alcohol on jo jonkinmoinen illanistujais-anthem.

    3 Mielikarkki 9.91 %

    Oululaista pop-osaamista naisvokaalein.

    4 Reetta 7.85 %

    Lisää oululaista pop-osaamista naisvokaalein. Kolme kertaa livenä nähty ja parantaa juoksuaan jatkuvasti. Muutama EP voisi saada jo kokopitkän sisaruksen? :)

    5 Väinö Tuonela & Kerettiläiset 5.34 %

    Kun Ouluun on kerran päästy, ei sieltä hetkessä pois lähdetä. Omaan jonkinlaisen viha-rakkaus-suhteen tämän yhtyeen soundiin.

    6 Salorantala soi! 4.96 %
    Iiro Rantalan ja Heikki Salon yhteistyökokeilu. Listalla pitkälti Lirilii-kappaleen takia.

    7 Punaisen kuningattaren periaate 2.68 %
    Livenä energinen ja suuri poppoo on kummitellut soittolistoillani sen verran (mm. Oulu-hatunnostonsa myötä), että prosenttiosuuslistalla liikenee seitsemäs sija.

    8 G-ODD 2.62 %
    Ihastutti aikoinaan Kirjasto on indie -tapahtumassa. Kehuttu tosin nimenomaan klubikeikkavireestään. Pitäisi tutustua paremmin.

    9 Moonwagon 2.61 %
    Foyers of Fortune on viime vuosien hienoimpia suomalaisia levyjä. Sen kirkkaimman helmen eli Elsewheren prosenttiosuus on muuten kaksikymmentä.

    10 The Hearing 2.25 %
    Pintandwefallista soolouralle irronneen Cute Pintin soolonimi. Debyyttilevy on vielä julkaisematta, joten listalla ensimmäisten sinkkujen vetovoimalla.

    11 Eufrat-virran filosofit 1.95 %
    Kavereiden häröilybändi ja todiste siitä, että tälle listalle kelpuutetaan musiikillisia filosofeja. Demolevy on huhujen mukaan kerran sujautettu Sanpäkkilän postilootaan.

    12 Riitaoja 1.90 %
    Tämän vuoden löytöjä. Mystinen, laahaava tunnelma, jota ei ilmeisesti ole (vielä) suuremmin löydetty (muuta kuin musiikkilehtien kriitikko-osastolla).

    13 Uhrijuhla 1.70 %
    Viime vuoden "Riitaoja". Röyhkän parempi puolisko henkäilee kauniisti samojen mysteerivesien yllä, miesvokaalein ryyditetty osasto ei itselle aukea samalla tavalla, mutta silti tällaisen musiikin soisi haukkaavan a-listalaisilta ison siivun itselleen. Toiveajattelua.

    14 The Qsisalo 1.49 %
    Oulun oma AlfaKalle ei listalle aivan mahtunut, mutta samaisen artistin ensimmäinen musiikkiprojekti kylläkin.

    15 NINNI FOREVER BAND 1.47 %
    Taas yksi karkuteille lähtenyt Pintti. Liekö tämä nyt sitä taide- vai häröilypoppia, mutta ainakin toimivaa genrettömyydessäänkin. Risto-soundi paistaa välillä läpi, mikä ei sekään ole huono juttu.


    Ja listan ideahan on, että jos joku satunnaissurffaaja nämä lukee, käy hän heti työhön ja scrobblaa osuuteni pienemmiksi. Ja näin ollen hyvä musiikki leviää astetta laajemmalle.
  • Hyvää 8-vuotissyntymäpäivää, Last.fm-tili!

    29. Aug. 2013, 22:58

    Last.fm-tilini täytti tällä viikolla kahdeksan vuotta! Se on pitkä aika se. Ja hyvä tekosyy musiikkispämmätä. Nimittäin postaamalla viisikymmentä (raitamääräisesti) soitetuinta levyä tuolta kasivuotiskaudelta.

    Spotifyn löytämisen ja vuoden 2009 jälkeen soittelu on mennyt rikkonaisemmaksi. Isoja soittomääriä keränneitä albumeita on vähemmän, mikä näkyy listalla vuosituhannen alun levyjen parempina sijoituksina. Menneisyys on nykyisyyttä tilkkasen paremmin siis edustettuna, mutta jokaisen levyvalinnan takana seistään edelleen. Eikä edes pahasti horjuen. :)

    Vastaavista viime vuosituhannen "varmasti listan kärkeen päätyvistä suosikkilevyistä" moni yllätti jäämällä listalta täpärästi ulos. Mm. Floydin Wish you were here, Zepin IV, Caken Fashion Nugget, Dumarin Kohdusta hautaan, CMX:n Aion, The Black Keysien El Camino, Eleanoora Rosenholmin Hyväile minua, pimeä tähti, Eels-lempparini Souljacker, Porcupine Treen Deadwing, Mewin Frengers, Hot Chipin One Life Stand ja moni muu jäi rannalle. Jättäen omatunto-osastolle pistoksen.

    Jarkon ja Radioheadin ylivoimaa albumikokonaisuustasolla ei silti käy kiistäminen millään mittapuulla mitattuna.

    Huom. Live- ja kokoelmalevyjä en listalle kelpuuttanut.

    1 Jarkko Martikainen - Mierolainen (2004)
    2 Jarkko Martikainen - Rakkaus (2006)
    3 Jarkko Martikainen - Toivo (2009)
    4 Radiohead - OK Computer (1997)
    5 Radiohead - In Rainbows (2007)
    6 Clint Mansell - The Fountain (2006)
    7 CMX - Pedot (2005)
    8 Zen Café - Stop (2006)
    9 Risto - Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaa (2006)
    10 Samuli Putro - Elämä on juhla (2009)

    11 Daft Punk - TRON: Legacy (2010)
    12 Viikate - Marraskuun lauluja I (2007)
    13 Bon Iver - For Emma, Forever Ago (2008)
    14 NIN - Year Zero (2007)
    15 YUP - Keppijumppaa (2005)
    16 Viikate - Unholan urut (2005)
    17 Tori Amos - American Doll Posse (2007)
    18 Eleanoora Rosenholm - Vainajan muotokuva (2007)
    19 The Cinematic Orchestra - The Crimson Wing (2008)
    20 Damien Rice - 9 (2006)

    21 Eels - Blinking Lights And Other Revelations (2005)
    22 Viikate - Marraskuun lauluja II (2007)
    23 Black Mountain - In the Future (2008)
    24 Nick Cave & Warren Ellis - The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford OST (2007)
    25 NIN - With Teeth (2005)
    26 Air - Moon Safari (1998)
    27 The Coffinshakers - The Coffinshakers (2007)
    28 Risto - Sähköhäiriöön (2009)
    29 Yann Tiersen - Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain (2001)
    30 Tiger Army - Music From Regions Beyond (2007)

    31 Thomas Newman - American Beauty (1999)
    32 Paleface - Helsinki – Shangri-La (2010)
    33 Johnny Cash - American IV (2002)
    34 Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)
    35 The Go! Team - Thunder Lightning Strike (2004)
    36 Samae Koskinen - Elossa (2009)
    37 CMX - Talvikuningas (2007)
    38 Uusi Fantasia - Heimo (2010)
    39 CMX - Dinosaurus Stereophonicus (2000)
    40 The Black Keys - Brothers (2010)

    41 Viikate - Kaajärven rannat (2002)
    42 Jarkko Martikainen - Usko (2011)
    43 Eleanoora Rosenholm - Älä kysy kuolleilta, he sanoivat (2008)
    44 Daft Punk - Homework (1997)
    45 Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo - Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo (2008)
    46 Eels - Hombre Lobo (2009)
    47 Leevi And The Leavings - Raparperitaivas (1991)
    48 Mastodon - Blood Mountain (2006)
    49 Danger Mouse & Daniele Luppi - Rome (2011)
    50 Asa Masa – Jou Jou (2011)
  • Retrorobottien onnistunut ohjelmapäivitys

    29. Mai. 2013, 1:43

    Ajattelin pari viikkoa sitten kirjoittaa 15-vuotissyntymäpäiväonnittelut Air-yhtyeen Moon Safarille. Teini-ikään ehtinyt levy kun on tärkeä osanen ranskalaista musiikkihistoriaa.

    Mutta se ajatus jäi. Hukkui. Katosi. Lähti lätkimään. Palaten nyt ovelle koputtelemaan ja kyselemään, että soiko täällä tosiaan Daft Punk lähes 24/7? Soihan se, vastaan ja päästän ajatuksen takaisin. Se kelpaa introksi pitkälle ja rönsyilevälle tekstinpahaselle, jonka taustamusiikkina soi kevään puhutuin levyuutuus: Random Access Memories.

    Kun viisitoista vuotta sitten ostin Moon Safarin, olin aluksi pettynyt. Daft Punk oli järjettömän kova juttu silloin ja Airin (ai että se taipuu genetiivissä ärsyttävästi!) Kelly Watch The Stars ja Sexy Boy olivat lupailleet debytanttiduon olevan vähintäänkin Homeworkin serkku. Elektronisoitu, svengaava. Mutta se osoittautuikin korkeintaan pöytälaatikkorunoilevaksi ja rauhalliseksi pikkuserkuksi, jolle retroilu, melodiat ja tyylikkyys olivat kaikki kaikessa. Tai ainakin ne olivat sille enemmän kuin DP:n junnaava monotonia ja eurodance-osaston alleen jyrännyt rytmiikka. Yläastelainen oli hämmennyksissä.

    Pari vuotta myöhemmin Air sitten kynäilikin kaikkien aikojen soundtrackeihin lukeutuvan tekeleen Sofia Coppolan Virgin Suicides -leffaan, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että viisitoista vuotta sitten petyin siihen, kun Air-debyytti ei vastoin odotuksiani kuulostanutkaan Daft Punkilta. Nyt olen saanut iloisesti yllättyä siitä, miten Daft Punk ei kuulosta vanhalta kunnon house-itseltään, vaan pikemminkin yhtyeeltä, jolle retroilu, melodiat ja tyylikkyys ovat kaikki kaikessa.

    Voisi sanoa, että Daft Punk -robotti on tullut keski-ikään ja alkanut vuodattaa Random Access Memories -nostalgiakyyneleitä tanssilattialle ilman että kyyneleet ovat ruostuttaneet sen niveliä. Se on pehmentänyt kaikkein kulmikkaimmat french house -rytmiikkaansa funkia ja menneisyyden poppiballadeja kohden. Siivonnut sampleja ja koneita pois oikeiden soitinten ja jopa kuorosovitusten tieltä (Tron-soundtrackin tekeminen todennäköisesti aiheutti jälkimmäisen efektin). Eikä keski-ikäistyminen ole edes vaatinut sellaista noloutta, mitä 2010-luvulle hyppääminen on tarkoittanut vaikkapa Facebookin hämmentämille dingoeläimille. Robotin on helppo muuntua, päivittää itsensä.

    Kahdeksan, tai laskutavasta riippuen kolmen, vuoden jälkeen comebackiaan tekevän duon Suuren Updaten on huomannut myös levy-yhtiö, joka takoo täysillä silloin, kun roborauta on kuumaa. Daft Punk -nimi tursuaa ulos kaikkialta, ihastuttaen ja vihastuttaen. Jopa Jäämiehen F1-auto oli saanut kylkeensä Daft Punk -logon. Etenkin sosiaalinen media kylvää DP:n nimeä kuin he olisivat jotain messiaita. Ja levybisnekselle ehkä ovatkin. Dubstep-elementeistä ja ulkonäkötekijöistä vapaata tanssipoppia ei ole kuultu hetkeen ainakaan keskeisimmillä musiikkireiteillä. Levypomot kävelevät rahamerien päällä... ainakin hetken.

    Vaikka järjettömän iso promokamppis kääntyy myös Daft Punkia itseään vastaan (”ne on myyneet sielunsa rahalle”, ”Daft Punk on massaa!!”), on syytä muistaa, että yhtye itse vastaa vain levytyksistään. Ei siitä, kuinka moneen mainokseen tai a-listaan levy-yhtiö sen maksaa. Ja musiikki puhuu omasta puolestaan. Robottisuotimen läpi, onnistuneesti, vieläpä keskimäärin ensimmäistä singleirrotusta terävämmin.

    Seuraavassa noin parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen mieleen iskostunut näkemys levystä. Raitakronologisesti.

    Give Life Back To Music
    Biisi tärähtää käyntiin mahtipontisella introlla. Olisi helppoa uskoa, että ikääntynyt AOR-yhtye nousee seuraavaksi lavalle ja antaa permanenttiensa heilua. Esittää Rocky VIII -leffaan kiinnitetyn superhittinsä. Ear of the Tiger.

    Kevyen kuoren ja uudenlaisen sovituksen takana piilee perinteinen DP-kaava. Tarttuva perusmelodia, joka ei isoja variaatioita koe viiden minuutin aikana. Roboäänen sanojen sanomakin on selvä: anna elämäsi musiikin puhaltaa elo takaisin musiikkiin. Typerää, mutta toimivaa. Musiikki kuplii eläväisenä kuin se pinkki lima aikoinaan Haamujengi II:ssa. Muistattehan, siis se lima, joka pisti vaikka leivänpaahtimen tanssimaan.

    The Game of Love
    Mieleni maalaamassa Rocky VIII -filmissä 96-vuotias, mutta ikinuori, Stallone on selvinnyt kaikkien aikojen ottelusta hengissä. Adrian-karjaisua hän ei kuitenkaan ehtinyt introviisun hurmassa karjaista. Niinpä huutaisu suoritetaan hillitymmin: The Game of Love on balladi, kitara vetäytyy kauemmas syntikan tieltä ja nyt robotinkyyneleissä on sitä tuhoisaa ja herkimmät ruostuttavaa tenhoa. Suhdekarikot koskettavat niin robotteja kuin ihmisiäkin. And it was you. The one that would be breaking my heart when you decided to walk away.

    Giorgio By Moroder
    Kun The Game of Love on rikkonut robotin virtapiirit, täytyy paikalle kutsua italodiscon oma superkirurgi, joka ompelee osaset takaisin paikoilleen. Tämä tapahtuu puhumalla omaa elämäntarinaa biisin päälle. Siis biisin, jonka tartuntatautivirasto on julistanut vaarallisen tarttuvaksi.

    Edellisen biisin aikana herkistyneet voivat heittää nenäliinansa pois viimeistään siinä vaiheessa, kun Giorgio sanoo oman nimensä ja yhdeksänminuuttinen biisi räjähtää käyntiin. Kappale on levyn revittelevin, hieman Tron-tunnelmiinkin hyppäävä. Elokuvamainen. Niinpä tunnelmat palaavat taas Rocky VIII -tunnelmiin. Uusintauusintauusintamatsiin. Rocky voittaa vanhainkodin oman Fight Club -matsin viimeistään siinä kohdassa, kun Paul Jackson Jr. heittää kitarasoolon ilmoille. Kitarasoolon. Daft Punk -biisissä. Sitä voisi olla kauhuissaan. Tai sitten täysin myyty.

    Within
    DP:n vanha tuttu Chilly Gonzales on kapakkapianisti, joka tarjoaa nyrkkeilyottelusta aivovam... piirilevyvamman saaneelle robotille levähdyshetken. Istu nyt hyvänen aika hetkeksi alas. Lataa akkujasi. Ota juoma. Tai vaikka Batteryä.

    Etkö tiedä, että maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa, että sellainen hämmästyttää, kummastuttaa pientä soittajaa, Robotti visertää kuullessaan Feistiäkin tuottaneen toverinsa pianosoundia. Klubi-anthemeja toivoneet DP-fanit kaikkoavat tässä kohtaa, sillä DP ei ole kuulostanut näin chilliltä sitten Daft Club -kiekolle ympätyn Too Long -remixin. Se oli muuten ”Gonzales Version”.

    Instant Crush
    Robokapakka sulkeutuu. Yön ytimessä mukaan robon matkaan liittyy The Strokesin Julian Casablancas. Vauhti kasvaa edeltäjästä vain hiukan. Sen verran kuitenkin, että Julian pääsee tulkitsemaan modernia pop-sävelmää, jossa kaikki on oikeastaan jo liian hiottua. Nyt kaikkoavat ne, jolle Human After Allin (helvata, taas taivutuksessa naiseksi muuntuva nimi!) demomainen rosoisuus ja sample-kaaos olivat tärkeintä ikinä. Mukaan hype-aallolla ratsastavaan RAM-kelkkaan sen sijaan hyppää monta kevyemmän musiikin nimeen vannovaa. Tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa hiipii epäilys, että voisiko tämä kaikki kääntyä ylösalaisin. Aivan kuten Moon Safari kohosi vuosien myötä hämmennyksestä yhdeksi suosikiksi, voisiko vastaavasti tästä liian hiottuja ja kevyitä timantteja sisältävästä levystä tulla ajan myötä pettymys? Laimea kokeilu, joka ei päivittänytkään yhtyeen harvoja bugeja pois. Mitä jos RAM onkin Daft Punkin oma Windows Kasi?

    Lose Yourself To Dance
    Nile Rogersin kitara vastaa, että huoli on turhaa. Robotti toteaa ”Kamoonkamoonkamoon” epäilijöille ja epäilijät alkavat taputtaa käsiään yhteen viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun alkujaan epäilyttänyt levyn päävierailija Pharrell Williams kehottaa saarnassaan kaikkia tulemaan tanssilattian puolelle. Sweat! Sweat! Sweat! Taas joku fani suutahtaa ja huutaa ”Pitäkää funkkinne”, mutta pakkohan se on myöntää, että biisissä on monta osa-aluetta täydellisesti balanssissa. Stardustin Music Sounds Better With You -hitti on käynyt painonvartijoiden leirillä ja palannut kevyempänä. Vain pitääkseen bileet Pharrellin kanssa. Jenkkiyleisökin hurraa nyt Daft Punkille.

    Touch
    Seuraa levyn visiönäärisin hetki. Tai sarja suuria hetkiä. Kokoelma hämmennystä. Keskipiste. Pop ja dance kättelevät. Samoin menneisyys ja nykyisyys. Rauhallisuus ja riehakkuus. Parin minuutin sekalaisesta huminasta ja epäjärjestyksestä kuoriutuu esiin Paul Williamsin äänellä musafanien sieluja kosketuksellaan hyväilevä kappale, joka voisi yksinään olla suurempi kuin koko levy. Sinkuksi liian pitkä, liian kokeileva. Onnistuneeksi kappaleeksi juuri oikeanlainen. Touch poukkoilee hallitusti, herkästä kuorolaulannasta pelkistettyihin hetkiin, jolloin on vain Paul Williamsin ääni. Sitten taas riehakkaaseen soitantaan. Paksuihin choir-mattoihin kääriydytään turvaan. Vain jotta biisi taas paiskaisi uuteen suuntaan. Rocky on jo ajat sitten vaihtunut Bob Geldof järjestämään hyväntekeväisyyskonserttiin ja kaikki ovat lavalla suuren spektaakkelin huipennoksessa. Osa kuulijoista itkee liikutuksesta. Touch!

    Get Lucky
    Promosinkkuus tarkoittaa monelle kappaleelle eräänlaista erkanemista levykokonaisuudesta. Random Access Memoriesilla ei tehdä poikkeusta. Palat ovat taas kohdallaan, mutta meno tuntuu kuin show olisi tauolla ja kuunneltaisiin täydellisesti tuotettuja mainospaloja. Pharrell, joka on linkki menneisyydestä tämän päivän nuorisoon, latelee lyriikat seksuaalissävytteisesti ja svengi on taas kohdillaan kuin sillä kuululla muntjakkieläimellä, joka metsässä jolkottelee. Timanttia on kuitenkin hiottu liikaa ja se on sysätty tehtävään (eli edustamaan koko levyä), vaikka kiiltävämpiä palojakin löytyy.

    Beyond
    Beyond on jonkinlainen trippi unelmamaailmaan ja hiljentymishetki kaiken vauhdikkuuden jälkeen. Ehkäpä robottia todella onnisti ja nyt se aamun tultua pohtii elämän ihmeitä euforian vallassa. Jouset soivat introkohdassa kuin jossain pölyn alta kaivetussa 70's-jännärissä konsanaan. Pikkunätti viisu taiteilee samalla ylituottamisen ja täydellisyyden rajalla kuin edellinen raita. Rullaa horjumatta ja puhuva pää lukee Paul Williamsin kirjoittamia joogaohjeita hellästi.

    Motherboard
    Suurin osa DP-robotin vieraista on nyt poistunut koteihinsa. Historian oppitunti on ohi ja Bangalter ja Homem-Christo voivat rauhassa kivuta emäalukseensa ja katsoa tulevaisuuteen. Mainostelevision tarttuva jumppamainos (Get Lucky) ja meditointikasettimainos (Beyond) vaihtuvat aamuyön tunteina lähetettävään outoon Scifi-filkkaan vuodelta 2515. Leffan taustasyntikat ovat raukeita ja rytmi unenomaista.

    Motherboard on ensimmäisillä kuunteluilla sokeroimaton välipala, mutta kerta kerralta se saa uusia sävyjä.

    Fragments of Time
    Kappaleen nimi korostanee levyn aikamatkaamista. Aikakone ei ollutkaan Makin keksintö, vaan robottiduon visiot olivat ne, jotka saivat musiikin heräämään henkiin lipuessaan vuosikymmenten yli kerta toisensa jälkeen. Niinpä kolmanneksi viimeisin raita voidaan antaa aikoinaan Face to Face -viisun tulkinneen Todd Edwardsin haltuun. Kertsi rullaa niin, että tartuntavirastossa painettaisiin taas paniikkinappulaa. Painettaisiin, ellei siellä keinuttaisi hullaantuneina DP-albumi muovimankassa mölisten. Edwardsin lyriikat kokoavat levyä taas yhteen. Keep building there random memories, turning our days into melodies. Kitarasoundi on jostain Discovery-levyn syövereistä. Discoveryn, joka jää auttamattomasti Random Access Memories -levyn jalkoihin.

    Doing It Right
    Animal Collectiven Panda Bearin kanssapuhelu roboäänien kanssa on jätetty loppuun ja ehkä syystä. Koukku on ok, muttei tarpeeksi vahva. Orkesterisovitukset loistavat poissaolollaan ja jättävät DIR-viisun ulkopuoliseksi myös kokonaissoundillisesti. Ironisesti doing it right on siis lähes ainoa hetki, jolloin DP ei tee hommaansa oikein. Ote lipsuu... mutta vain hetkeksi. Kontaktipintaa löytyy lisää.

    Contact
    Ei kukaan uudistu täysin. Eikä ole tarviskaan. Contact-päätösraidassa kahdesta DP-robotista koostunut jättimäinen Random Access Memories -robotti tuntee juurensa, eikä häpeä lainata yhtä samplea, kun kerran sellaiselle on tarvetta. Bangalterin vanha bändikaveri DJ Falcon todistaa sitä, kuinka Daft Punk varastaa We Ride Tonight -samplen ja rakentaa siitä täydellisen kappaleen. Rumpukone raahataan esiin treenikämpän kätköistä. Tron-soundtrackin valloittavimmat hetket palautuvat kuulijan muistin sopukoihin kirkkaina välähdyksinä. End Titles. Son of Flynn. The Grid. Contact on aikamatkan viimeinen etappi ja se jyrää kuulijan yhdistellessään muistoja menneestä ja tulevasta. Robottimaskit hohtavat. Rocky-elokuvamielikuvista on kuljettu pitkä matka. Reilu tunti ajassa, vuosikymmeniä musiikissa. Ja tultu uuteen aamuun. Robottien emäalus on laskeutunut maahan. Hakemaan heidät taas pois. Neljäksi, kenties kahdeksaksi vuodeksi. Jotta he voivat taas palata ja uudelleensyntyä aivan kuten Get Lucky -viisun ensisäkeissä mainittu Phoenix-lintu.



    Tiivistelmä: DP uudistaa robotinnahkansa taiteillen ylituottamisen rajamailla. Vierailijoita on paljon, ja onnistuneita hetkiä kosolti enemmän kuin huteja tai edes tasapaksuuteen kallellaan olevia raitoja. Muutos aiempaan on suuri, mutta tällaisen Homeworkin nimeen vannoneen ja Daft Punk -faniksi tunnustautuvankin on helppo pysyä kelkassa. Kyseessä on yksi vuoden keskeisimmistä levyjulkaisuista, jota voisi parantaa vain se, että robotit keskittyisivät enemmän soundeihin eikä suodinlaulantaan. Halukkaita laulufiittaajia löytyy kyllä siihen hommaan. Tässä vaiheessa kuuntelu-urakkaa/ystävyyttä, joka toivottavasti jatkuu vuosia, levyn keskeisimmät raidat ovat Touch ja Contact.

    Robottien voi sanoa päivittäneen itsensä onnistuneesti. Järjestelmä on vakaa. Toimiva. Ja tähtitaivaalla on miljoonittain tähtiä. Niistä neljä tai viisi kuuluu Random Access Memoriesille. Aika on näyttävä, kumpi osuu enemmän oikeaan.
  • Random Daft Punk Memories

    16. Mai. 2013, 1:20

    Random Access Memoriesin – vaikka sitä aivan liikaa ennakkohehkutetaankin (?) – kunniaksi yöllinen Daft Punk -maraton ja yhtyeen kymmenen parasta viisua. Olkaa hyvät. Tuore Get Lucky ei muuten listalle mahdu.

    1 Da Funk (1995)
    http://www.youtube.com/watch?v=mmi60Bd4jSs
    Ei yhtä massiivinen hitti kuin eurolistat kuusitoista vuotta sitten vallannut Around The World. Silti (ja juuri siksi) paremmin aikaa kestänyt. Muodostaa oleellisen osan Homework-levyä Revolution 909:n kanssa, mutta on näistä kahdesta samantyyppisestä raidasta se tarttuvampi. Päähän jumittuva sävel toimii myös takaperin (Funk Ad). Jonzen luoma Charlie The ihmiskoira lähtee tallustamaan NY:n katuja päänsisäisesti aina kun DF pärähtää soimaan.

    2 Human After All (2005)
    http://www.youtube.com/watch?v=4e94y4EjWGs
    Demomaisen kolmoslevyn kohokohta. Monotonian riemuvoitto. 2000-luvun kokeellinen & kitaroitu roboelektro kuulostaa kapinallisemmalta kuin suurin osa saman aikakauden rockista. Harmi, että samaiselta rosoiselta mediakritiikkilevyltä vain ahdistava The Brainwasher ja jykevästi rummutteleva Robot Rock pääsevät edes lähelle samaa tasoa.

    3 Around The World (1997)
    http://www.youtube.com/watch?v=s9MszVE7aR4
    One More Timen ohella se toinen DP-biisi, jonka KAIKKI tietävät. Ja todennäköisesti joko rakastavat tai vihaavat. Kappale pakotti meikäläisen '97 MTV:n European Top 20 -listan ääreen jännittämään, josko Titanic-tunnarit yms. väistyisivät tanssivien luurankojen ja muumioiden yms. tieltä. Around the world -fraasin hokeminen (albumiversiossa) 12^12 kertaa seitsemään minuuttiin passaa oivasti. Ainoa miinus fade out -ratkaisu lopussa.

    4 Tron Legacy (End Titles) (2010)
    http://www.youtube.com/watch?v=JLZGbJ5QE8M
    Pakollinen soundtrack-ilottelu. Tiivistää epävirallisen neloslevyn orkesteri versus elektro -asetelman mitä oivimmalla tavalla ja on itsenäisempi kokonaisuus kuin toinen levyn kohokohdista eli The Grid. Disney-yhteyksien takia paljon kiltimpää ja pehmeämpää menoa kuin Bangalterin Irréversible-soundtrackilla. Toisaalta samaa mahtipontisuutta kuin vaikkapa Disneyn The Cinematic Orchestralta tilaamassa The Crimson Wing -sävellyssarjassa.

    5 Face to Face (2001)
    http://www.youtube.com/watch?v=v74Be3G4rHI
    DP:n toistaiseksi popahtavimman albumin tehoraita. Jenkki-housen nimi(s)mies Todd Edwards laulaa niin sielukkaasti, että letkeä viisu päihittää ko. levyn anime-videon saaneet sinkkuvalinnat 6-0.

    6 Burnin' (1997)
    http://www.youtube.com/watch?v=DBHipNYuAZk
    Hitaasti liekkeihin leimahtava viisu Homework-debyytiltä, mutta sitten kun basso ehtii mukaan ja nupit ovat kaakon suunnilla, monotoniaan nojaileva biisi vie mukanaan. Janiakin musavideossa Ranskan kuuluisimmat sample-varkaat nostelevat hattua idoleilleen tulipalo-olosuhteissa.

    7 Fall (M83 vs. Big Black Delta remix) (2011)
    http://www.youtube.com/watch?v=4wDbejJ1A00
    TRON Legacy R3CONF1GUR3D on melkoinen sillisalaatti, josta ei kovin montaa hienoa remixiä löydy. Dubstep-efektejäkin paukkuu kiekolla välillä siihen malliin, että hirvittää. Yksi remix sentään onnistui yli odotusten. Lopputulos tosin kuulostaa enemmän M83:lta kuin Daft Punkilta. Ja on siksi freesi valinta listalle.

    8 Superheroes
    http://www.youtube.com/watch?v=bRt5z880CFY
    Discoveryn unohdettuja loistohetkiä Face to Facen ohella. Samplaa Barry Manlow'n Who's been sleeping in my bed -viisua.

    9 Alive (1994)
    http://www.youtube.com/watch?v=8zZD_ItaEuU
    Daft Punkin ensimmäinen biisi, joskin silloin nimellä The New Wave. Synkkä ja kuulijan ylitse jyräävä elektromatto, jota pitkin on kuljettu parissakymmenessä vuodessa aika erilaisiin tunnelmiin. Saa pienen nostalgialisän ja ohittaa Revolution 909:n ja idolihatunnosto-themeTeachersin häröilyt tämän päivän kuntopuntarissa.

    10 Too Long" (Gonzales Version) (2003)
    http://www.youtube.com/watch?v=Q6dQakD9qOA
    Discohumppalevy Discoveryn liian pitkä ja jopa tylsä päätösraita kääntyi Gonzalesin (sama häiskä häärii tulevalla kiekollakin) käsittelyssä hyvin epätanssittavaan muotoon, vaikka se julkaistiinkin remix-kokoelma Daft Clubilla. Ranskalainen house hyppää kellarikapakkapianistiballadikierrätykseen ja pääsee siksi joukkoon iloiseen.

    +Bonus+ Stardust – Music Sounds Better With You
    http://www.youtube.com/watch?v=-IVpPIodbG0
    Bangalterin paras Daft Punkin ulkopuolella tekemä viisu (mitenkään Bangalterin Irréversibleen tekemää Rectum-raidan kaaossoundia väheksymättä). Soundi on silti, Homem-Christon poissaolosta huolimatta, sangen ”Daft Punk”. Sample on lainattu Chaka Khanilta (1981). Gondry, wanha lehvaguru, vastaa jälleen videomateriaalin onnistuneisuudesta.
  • Kolmen kruunun lasku (Arlandalle)

    7. Apr. 2013, 1:43

    Maailmanympärysmatka päättyy. Musiikillinen (aika)kone laskeutuu - minnepä muualle kuin - Arlandalle. Kotiin pääsee kyllä risteilyaluksella: seisovat pöydät, istuvat housut ja (oksennuksessaan) makaavat matkustajat. Mutta sItä ennen naapuri Ruotsi saa oman erikoisjaksonsa. Taxfree-hinnoin toki. Vain kolme kruunua, olkaa jättehyvät.

    1 The Coffinshakers – Last Night Down By The Grave
    2 Hellsongs – Paranoid
    3 The Hellacopters – Hopeless Case of a Kid in Denial
    4 Mando Diao – Dance With Somebody
    5 Entombed – 21st Century Schizoid Man
    6 Peter Bjorn and John – Young Folks
    7 Prince of Assyria – What Ever You Want
    8 Detektivbyrån – E18
    9 José González – Heartbeats
    10 Sad Day For Puppets – Monster And The Beast
    11 Lykke Li – I Follow Rivers
    12 The Cardigans – You're the Storm
    13 I Break Horses – Hearts
    14 In Flames – Reflect the storm
    15 Laleh – Some Die Young
    16 The Knife – Heartbeats
    17 Antiloop – Believe
    18 Veronica Maggio – Satan i Gatan
    19 Goat – Det som aldrig förändras / Diarabi
    20 Salem Al Fakir – All Day Love

    Vain Ruotsissa sama biisi voi päätyä kahden eri artistin/yhtyeen toimesta listalle. Listalla vuorottelevat vanha (Antiloop) ja upouusi (Goat) juuri siten kuin tällä kuuntelulistatripillä pitikin vaihdella. Vaihtelua koettiin aika paljon: Vai oletteko muka eri mieltä?